Kertomus taisteluista
Projektini Puu-Juuan pelastamiseksi
KUVIEN SUURENTAMINEN. (Joidenkin takaa löytyy usean kuvan galleria).
Pöytäkone: Klikkaa kuvaa – Tarvittaessa avaa kuva uudessa välilehdessä (hiiren oikea painike) – Liiku kuvassa vierityspalkkien avulla.
Mobiililaitteet: Napauta kuvaa – Paina avautunutta ruutua 2 sekuntia – Valitse ”Esikatsele kuva” – Skaalaa isommaksi sormilla.
Juuan vanhan, tiiviisti rakennetun puisen liiketalokeskustan, Puu-Juuan pelastamiseksi (tartunta kunnanjohtaja Tiittaselta –70 luvulla) aloitin totaalisen työskentelyn 1986 vuokraamalla huoneiston sen keskeltä Vanhatie 8:sta, alkaen 1986 opettaa kehittämääni pitsikeramiikkaa:”Sinikan savipitsiä”(rek.tuotemerkki) parille nuorelle juukalaisnaiselle. (Kuvia 3 kpl)
Sain jatkossakin useita harjoittelijoita, myöhemmin myös erinomaisen oppisopimusoppilaan. Hänen jäätyään äitiyslomalle (perustaen myöhemmin oman yrityksen) lopetin kuitenkin lähes kolmivuotisen työnantaja-leikin 1989, jonka tietysti tiesin jo alkaessani tulevan minulle kalliiksi. Mutta Puu-Juukaan tuli eloa, esim. naapurin kangaskauppa kukoisti! Pihan tyhjään makasiiniin saimme nopsasti kunnanjohtaja Puumalaisen avulla näyttelytilan, jonka ristin Juukeliksi. Ryhmämme Juukelin Takapirut järjesti siellä ensin kirpputorin, sitten kesällä 1987 kuvataidenäyttelyn, josta muodostui vuosittainen perinne näihin asti! (Kuvia 2 kpl).
Minulta vapautuneeseen huoneistoon ja pian koko taloon levittäytyi ihastuttava Rikas Rouva kahvila-majatalo! Mutta sitten, 1990-luvun puolivälissä tyhjenivät ns.Vikilän talot, Puu-Juuan sydän. Ne haluttiin purkaa, jonka jälkeen koko hieno, laaja puutaloalue olisi muuttunut lähes arvottomaksi.
PRO PUU-JUUKA LIIKKEEN syntyyn vaikutti ratkaisevasti Tuula Ikonen (nyk.-Graafmans), joka 28.2.1994 kirjoitti muistiin ”Sinikan sinisiä ajatuksia”, joitten pohjalta kokosimme yhdessä projektisuunnitelman ja idealuonnoksen. Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunnan avulla Pro Puu-Juuka liike sai järjestetyksi 1994 Tulikiven omistamaan, myös tyhjenevään Vanhatie7:ään, vastapäätä Vikilän taloja kesäksi 1995 käsityöläispajan kangaspuineen, dreijoineen ym. (Kuvia 3 kpl).
Järjestimme myös Puu-Juuan suuremmissa tiloissa kuten Seurojentalolla, Kansalaisopistolla, Nuorisotalolla monta erilaista tapahtumaa ja seminaaria 1994-96. Luennoijina ja alustajina. (Kuvia 2 kpl).
Oli huippuasiantuntijoita eri aloilta, suurin osa ilman palkkioita, kuten mekin. (Ote).
Sponsoreita oli aika helppo saada yrityksiltä eri puolilta Pohjois-Karjalaa.Usein minulle sanottiin, että he tulevat mielellään toistekin tukemaan tällaista toimintaa. Puu-Juuka oli kova sana! Aloin myös itse pitää näyttelyitä tyhjien, pimeitten talojen isoissa ikkunoissa, joita en jaksanut tyhjinä katsella, ensin pienesti Vanhatie 6:ssä n.1993-94. Sitten näyttävämmin Vanhatie 4:n kolmessa ikkunassa 1994, jolloin hankin sähkön valaisimiini ja ikkunat kylpivät ihanasti valossa muuten niin pimeässä Puu-Juuassa! (Kuvia 4 kpl).
Arsenal pankista, tyhjien Vikilän talojen omistajasta, tuli Helsingistä heinäkuussa 2001 ryhmä tutustumaan niihin, kai kyllästyen moniin yhteydenottoihini. (Kuva 1 kpl).
Pankin luvalla ja maakuntaliiton taloudellisella tuella saimme toisen, Vanhatie 4, alakerran elo-syyskuuksi 2001 näyttely- ja käsityötiloiksi. Sen ikkunoihin ja seinille oli hyvä laittaa rehevästi esille töitäni 25 vuoden ajalta ja kuvatauluja Puu-Juuasta monien vuosikymmenien takaa. Kahden kuukauden aikana talossa tehtiin silkkipainotöitä, solmeiluja, dreijaus- ja savipitsinäytöksiä, oli konsertti ja kivoja tapahtumia. Lopuksi 2.9. pidettiin kaksinkertaiset Sinikanpäivät! (Kuvia 5 kpl).
Pro Puu-Juuka liikkeen tärkeimpänä jäsenenähän oli taitava keramiikkaoppilaani, entinen taidegalleristi Sinikka Komiya, aina valmis tulemaan avukseni, kerran keskellä yötäkin! Hyvän maun ja aloitekyvyn omaavana ihmisenä hän pitkämielisen miehensä, taiteilija, musiikinopettaja Hideakin tukemana ideoi järjestämiimme tapahtumiin upeita asioita. Lukion rehtori Ritva Porrasmaa oli lahjojensa ja arvovaltansa vuoksi korvaamaton kolmikossamme. Arkkitehti Heikki Kukkonen Polvijärveltä, DI Pekka Sillanpää ja maakuntajohtaja Tarja Cronberg Joensuusta, kolme peräkkäistä aluearkkitehtiä: Harri Kuivalainen, Juha-Pekka Vartiainen, Sirpa Sivonen, sekä suuri joukko eri alojen juukalaisia ja pohjois-karjalaisia antoi meille suurta tukea. Avuksi tuli myös paljon ihmisiä eri puolelta Suomea ja maailmaa: Pariisista, Pietarista, Pohjanmaalta jne. Suojelijaksi Pro Puu-Juuka liikkeelle pyysin – lähettinä kansanedustaja Raimo Holopainen – ja saimme 20.6.1994 presidentinrouva Eeva Ahtisaaren, joka vieraili useamman kerran Puu-Juuassa. Myös ympäristöministeri Pekka Haavisto kävi tutustumassa kylään 1998. (Kuvia 3 kpl).
Taistelun tuoksinnassa kirjoittelin mielipiteitäni Karjalaiseen, joka antoi palstatilaa parhaille paikoille, kuten paikallislehti Vaarojen Sanomatkin. Toimittajia ja valokuvaajia lähetettiin usein luoksemme. (Kuvia 5 kpl).
Arsenal taipui viimein. Vikilän talot maalattiin, pikakorjattiin ja myytiin liikemies Esa Pakariselle, joka teki niistä käsityön ja taiteen näyttely-liiketiloja 2004. Vuokrasin häneltä Kahvila Vikilän pikku alkovin näyttelytilakseni. (Kuvia 1 kpl).
Pro Puu-Juuka liikkeemme Leader-tuettua toimintasuunnitelmaa Puu-Juuka ry:n alaisena aloimme joukolla tarmokkaasti toteuttaa, siinä välillä onnistuenkin. (Kuvia 13 kpl).
Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitellusti. Esim. vihrtävää valoa saaneet päähankkeemme taiteilijoitten työhuoneista ja Vikilän käsityöläisresidenssistä Kolin taiteilijaresidenssin kaveriksi, eivät saaneetkaan hyväksyntää Juuassa. Kahvila Vikilä lopetettiin kannattamattomana kuukauden, parin kuluttua. Pyöritin kovasti positiivista palautetta saanutta näyttelyäni n.10 kuukautta, jonka jälkeen 2005 jätin koko Puu-Juuan yrittäjä-ihmisten osaaviin käsiin ja vetäydyin väsyneenä, mutta suunnattoman helpottuneena vihdoinkin vain oman keramiikkani pariin työhuoneessani ja näyttelymyymälä Mustikkapaikassa Kannaksen kylällä, Pielisen rannalla. (Kuva 1 kpl).
